Kun mieli särkynyt...

Juhannuksena minulla oli vaikeaa ja masentavaa. Juhannusaattona laitoin grillikasviksia ja vegaanimakkaroita. Juhannuksena tein varhaisperunoita ja sipulinipput sekä voita. Olihan hyvää kun tein eka kertaa (muttei seuraavana päivänä maistu hyvältä kun jotenkin maku hävinnyt). Ei tunnu mukavalta syödä yksin minun tekemäni ruuat...

Yksikään kavereita ei ole ottanut yhteyttä minuun jo yli 1 kk. Haluaisin nähdä, että kuinka pitkään menee etten ota yhteyttä heihin. Edelleen en ota, koska olen kyllästynyt olemaan se joka ottaa. Olen huomannut, että minulla on ollut yksipuoleiset ystävyydet koko elämässäni. Siihen olen kyllästynyt. Eihän heitä voi sanoa ystäviksi ja kaveriksi. Olen kyllästynyt siihen, ettei minut esitellä omia kavereille ja olen huomannut, että moni esittävät kavereita toisilleen ja taas minut ei. Jään ulkopuolelle ja ihan kuin olisin ventovieras kavereilleni. Olenko niin epämiellyttävää ja noloa ettei kehtaa esitellä minut heille? Johtuuko kuulovammastani ja viittomakielestäni vaikka en viittoisi hirveästi? Johtuuko puhetyylini? Vai olenko epämuodostunut? Mikä vikaa minussa on?!

Otettiin verikokeita ja syksyllä pääsen magneettitutkimukselle. Vähän koholla verikokeessa... Pelottaa kovasti... Haluaisin perustaa perheen ja saada mahdollisimman useita lapsia.

Tänään sain kuulla, että ensirakkaus meni kihloihin parisuhderikkojan kanssa. Oksensin ja romahdin, että tärisin ja itkin. Koko kroppa tärisi. Ahdistuksen otti haltuunsa. Ruokahalu meni. Minun mieliterveydet on järkkynyt/särkynyt... Voi luoja kuinka paljon vihaan itsensä niin kovasti ja valtavasti! Elämä tuntuu niin tyhjältä ilmaa häntä... Sydän särkee ja sattuu.. Koko ajan sydäntään pistelee. Taukomatta.
Minulla on valkoinen mekko jonka olen säilyttänyt monta vuotta naimisiinmenon varten. Maistraatissa menisin naimisiin. Olin niin hyvin varma, että ensirakkauteni kosisi minut. Kaikki unelmiani on viety minulta toiselle. Se valkoinen mekko voi laittaa päälleni minun hautajaisiin. Olen tullut katkeraksi ja vihaiseksi. Minulla ei ole enää hyvää syytä elää... Olen niin hyvin murtunut ja surullinen. En halua menettää rakkauteni... Pliis hän tajuaa tekevän suurin virheet ja tulee takaisin minun luokseni.

Jos olisin saanut asunnon sieltä niin olisimme kihloissa ja kaikkea... Miksi elämä ja kaikki estävät minut kaikessa asioissa?! Miksi elämä estää minut elää elämäänsä?! Miksei elämäni kulje mitenkään?!! Olen luopunut niin paljon ja katkaissut välit jotka eivät olleet hyväksi minulle. Pelastakaa minut!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi?!

Olen yrittänyt pudota painoni, mutten onnistunut mitenkään. Sen sijaan on jumissa. Pitäisi lisätä liikuntaa ja pienentää ruuan annoksia. Oksettaa kun katson peiliin. En voi pukeutua ihonmyötäisiä vaatteita, koska vatsa korostaa paljon. Minulla on paljon kivoja vaatteita. Hiton pyöreä vatsa on tiellä. Semmoinen omenavartalo. Täällä on vaikeaa käydä lenkillä metsässä kun monet äkäiset miehet ajavat pyörällä ja joutuvat pysäyttää, että koirani ja minä pääsisimme ohi. Polut ovat kapeita.
Lue lisää

Unwanted

Lähes vuosi sitten exäni hylkäsi minut toisen takia. Sen jälkeen minusta on tullut niin hyvin yksinäinen. Yksinäisempi. Ihan kuin ettei minua olemassa. Minulla on ollut todella hyvin ja edelleen raskasta vaikeaa kun hän on suurin osa elämääni. Ilmaa häntä etten tunne, että olen olemassa. Haluan niin kovasti, että palaamme yhteen takaisin. En toivu erosta ikinä. Aina tuntenut ettei kukaan halua olla minun kanssani tekemisissä tai mitä vaan. Äiti oli sanonut pari kertaa, haluavansa laittaa minut lastenkotiin, koska ei pärjää minun kanssani. Isäni ei suostu siihen. Ei ihme, että se vahvistanut ajatukseni ja tunteeni. Jättämisen jälkeen minulla on ollut paljon terveysongelmia ja kipuja. Johtuuko masennuksesta ja suru sekä särkynyt sydämestäni? Joudun tutkimukseen ja minua harmittaa niin älyttömästi exän takia... Masennus on pahentunut, mutta en näytä kenellekään. Viiltelin muutaman kk sitten jossa lukee failed eli epäonnistunut, olenhan epäonnistunut.
Lue lisää

Doctor, help me, please.

Kävin lääkärissä tällä viikolla. Vihdoinkin pääsin tutkimukseen ja olen hyvin pettynyt siihen, että kesti näin kauan saada aikaa. Lapset saavat ajat lääkärille nopeammin kuin aikuiset. Mikä ei ole reilua sekä järkevää. Otettiin kokeita ja röntgenin kuvaukset. Pääsen ultraäänille vasta noin 3vko päästä. Ensi viikolla saan kuulla röntgenin tuloksesta. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa. Minua pelottaa. Olen niin yksinäinen. Niin stressaavaa odottaa vastauksia. Sanottiin, että sen jälkeen ehkä otetaan lisä kokeita. Toivotaan, että kaikki on hyvin.
Lue lisää