Suloinentuho

Selvisi, että elämäni rakkaus meni naimisiin viime kuussa. Ei kertonut... Viesteltiin useita kertoja päivittäin yli puoli vuotta ja paljon niin ei maininnut kertakaan. Uppoan paljon syvemmälle kuin koskaan. Kurkkua kuristaa ja sydäntään sattuu... Oon niin järkkynyt ja minusta tuntuu jokin, että mieliterveys hajoaa... Sanoin, että hän särki sydämeni pahasti. Kun avaa viesti niin tajuaa jäävän kiinni. Helvetin valehtelija! Olo on huijattu. Toinen kaveri tiesti ja ei kertonut... En taida luota siihen ollenkaan. En aio puhua molemmille. Parhaat ajat ja unelmat vietiin minulta. Pakko satuttaa itsensä... Ahdistusta niin kovasti ja yritän olla itkemättä, koska pitää käyttää koirani ulos... En ansaitse enää mitään paskaa ja huono tuuri/onni

Kun on itse masentunut ja yrittää saada muita onnelliseksi, mutta kukaan ei tee sinut onnelliseksi. Saada muita nauramaan ja taas toisinpäin he eivät saa sinut. Välität muista ja he eivät välitä sinusta. Kuuntelet ja autat muita, mutta eivät he sinua. Se saa sinut tuntemaan itsesi arvottomaksi. Niin turhauttavaa kun et saa takaisin mitään. Ensi viikolla on ystävänpäivä ja sinkkuna oon. En ole koskaan ollut treffeillä, saanut ruusuja ja kaikkea muuta ihanaa. Haluaisin olla rakastettu ja välitetty. Ilmeisesti kukaan ei tule olemaan ja rakastaa minua... Mieluiten näyttää välittäminen ja rakastaa. Vihaan elämääni. Joo masennus pahentunut nyt. Itken sängyssä. Itken kunnes nukahdan.

Huomenna on syntymäpäivä ja enkä saanut mitään aikaiseksi saavuttaa unelmiaan. Exäni väli jotenkin säröi kun kysyin kysymyksen ja reagoi nopeasti... Menen rankaisee itseään... Miksi pilaan kaikkea?!!!

Olin odottanut ja niin hyvin onnellinen kun mulle rakas ihminen otti yhteyttä... Meni hyvin kunnes sain tietää.. Erittäin pettymys ja oon vain itkenyt. Tunsin niin todella typerältä kun luulin että hän.... Sain toivot ja unelmat takaisin mutta menitin niitä taas...

Erittäin pettymys joulu mulle oli... Isäni kanssa käyntiin viemässä kynttilöitä hautajaisiin. Kummityttö ehti avata lahjoja ja kaikkea muuta ja minä olisin halunnut että olisimme paikalla silloin ja syömässä. Olisin halunnut kuvata koirani ja kummitytön kanssa. Joten se jäi ottamatta kuvat. Hirveästi melua kun radio, TV, tabletti ja ihmiset puhuivat päällekkäin ja minulle alkoi olla jo liikaa ja migreeni iski. Aioin miettimään tulenko koirani kanssa mummolaan uudenvuodenaatton... Olin odottanut niin kovasti kuullakseni minulle rakas, mutta en saanut mitään viestejä ja ilmeisesti ei ikinä rakastanut ja välittänyt minusta... Niin pettynyt... Sydäntään koskee ja särkee... Painun nukkumaan ja öitä.

Juhannuksena minulla oli vaikeaa ja masentavaa. Juhannusaattona laitoin grillikasviksia ja vegaanimakkaroita. Juhannuksena tein varhaisperunoita ja sipulinipput sekä voita. Olihan hyvää kun tein eka kertaa (muttei seuraavana päivänä maistu hyvältä kun jotenkin maku hävinnyt). Ei tunnu mukavalta syödä yksin minun tekemäni ruuat... Yksikään kavereita ei ole ottanut yhteyttä minuun jo yli 1 kk. Haluaisin nähdä, että kuinka pitkään menee etten ota yhteyttä heihin. Edelleen en ota, koska olen kyllästynyt olemaan se joka ottaa. Olen huomannut, että minulla on ollut yksipuoleiset ystävyydet koko elämässäni. Siihen olen kyllästynyt. Eihän heitä voi sanoa ystäviksi ja kaveriksi. Olen kyllästynyt siihen, ettei minut esitellä omia kavereille ja olen huomannut, että moni esittävät kavereita toisilleen ja taas minut ei. Jään ulkopuolelle ja ihan kuin olisin ventovieras kavereilleni.  Olenko niin epämiellyttävää ja noloa ettei kehtaa esitellä minut heille? Johtuuko kuulovammastani ja viittomakie...