Postasin Tumblrin pari tekstejä joka liittyy masennukseen... Toivoin kovasti, että pojat laittavat viestejä mulle, mutta ei. Hyvä tietää, etteivät välittäneet minusta oikeasti. Teot kertovat enemmän kuin sanat. Laitoin viestejä, mutta kukaan ei vastanneet. Taidanpa sittenkin taas hiljaa kun kerran ketään ei kiinnosta. Sain kuulla kommentin lähipiiriltä, siitä että nykyään syön liikaa. Pääsisin eroon tunnesyömisestä... En jaksa mitään paskaa...
Viime lauantaina mentiin takaisin kämpälle niin ennen sitä kävin ruokakaupassa. Kassalla huomasin kaverin tai oikeastaan vanha tutun kun käyttäytyi kuin ei olisi nähnyt minut vaan kääntyi. Olin ihan ihmeissäni. Päätin etten yrittää jutella kun on hänen poikaystävä on siinä niin en kehtaa mennä häiritsemään. Ensi viikolla on koirani leikkaus ja toivottavasti se leikkaus onnistuu! En kestä enempää kun tänä vuonna on ollut huonoja tuurilla minulla. On ollut paljon stressiä ja huolia. Tällä viikolla kävin korukauppa joka lopettaa toimintansa ja on loppumyynnissä. Ostin pari korvikset ja kaulakorun. Ovh 80e mutta maksoin paljon halvemmalla. Muitakin minua kiinnostaa, mutta myöhemmin jos jaksan katsella tulevia lahjojen varten. Kohta nukkumaan. Ei olisi pitänyt katsoa sitä surullisen japanilaisen elokuva Netflixissä. Itkenyt oon. Tiesin mistä se kertoo mutten odottanut, että itkien. Silmät on vähän turvoksissa ja punaiset.
Kommentit
Lähetä kommentti