Hold my hand forever, please...
Tällä viikolla menen verikokeeseen ja ensi viikolla minulla on tapaaminen lääkärin kanssa.
Toivottavasti että kyseessä on vain tulehdusta... Kauheaa stressaavaa... Olen niin väsynyt kipuihin.
....
Olen ollut koirani kanssa, mutta kaipaan myös ihmisen läsnäolo ja keskustelua. Tehdään yhdessä jotain. Kaikki vaan hokevat olevansa siivoamassa, tiskaamassa yms, ilmeisesti ettei tarvitse tai halua jutella minun kanssani. Minusta tuntuu niin pahalta.
Jos ei kuulisi minusta tai laittanut stooreille mitään viikkoihin niin kukaan ei ota yhteydessä minuun kysyäkseen, että olenko kunnossa tai jotain kun ei kuullut minusta mitään. Arvostaisin oikeasti jos joku kysyy. Ketään ei liikuta. Näemmä en ole tärkeää kenellekään kuin koiralleni.
Masennus on niin vaikeaa sekä ahdistaa ja ajattelen sitä koko ajan, mutta en voi tehdä sitä.
Olen niin kyllästynyt tuntemaan etten ole kenenkään se ensimmäinen vaihtoehto, eikä viimeisessä.
Tuntuu niin pahalta ja hämmentävää kun joku mies kysyi onko minun Facebook profiili huijaus ja ihmettelin, koska minulla on ollut 2011 asti. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt oletuksia minusta mikä ei ole totta yms.
Koen sitä hyvin raskaaksi. Onko minun olemassaoloni kuvitelmaa? Olenko oikeasti olemassa?
Olen niin väsynyt ihmisten hyökkäyksiä...
Kommentit
Lähetä kommentti