Kaikki ovat valehtelijoita

Ihmiset tulevat ja menevät, vaikka yritän olla aito, mukava ja auttavainen, mutta sekään ei riitä.

Monet ovat sanoneet, että minulla on hyväsydäminen ja ihanaa yms, mutta silti hylkäsivät minut.

Mikä minussa on vikaa? Sen olen aina ihmetellyt. Minkä takia? Kuulovammani takia? Olenko niin arvoton?
Uskaltaako tutustua ihmisiin ollenkaan? Hyväksyykö kukaan minut tällaisena? Edes yksikin.

En ikinä riitä kenellekään. Se on saanut tuntumaan, että elän elämää on turhaa.
Siis miksi kitua elää elämää...

Masennus ja ahdistus on pahentunut vuodessa ja vieläpä paniikkia. Itkenyt paljon. Satuttanut itsensä.

Jumalia ei taida olemassa... En koskaan ollut uskovainen, mutta olen rukoillut ja pyytänyt todistaa, että on olemassa mutta näemmä ei.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Otetaan kerrallaan päivässä ja tehdään asioita missä koirani rakastaa ja tykkää... En tiedä pärjäänkö minä kun joku päivä avaan kämpän oven ja ei tule vastaan kuin siinä on vain minä, yksin. En usko, että pärjään.
Lue lisää

Masennus

Oon itkenyt paljon, että ei enää tule vedet silmistäni. Välillä tulee vedet. Edelleen järkkynyt olen. En jaksa siivota tai tehdä ruokaa masennuksen takia. Jaksan vain käydä ulkona koirani kanssa. Koirani jalka leikattiin ja nyt liikkuu ok. Miten kestäisin jos olisin menettänyt sitä kun kuulovamman ohjaaja ja mieliterveyden hoitaja lähtivät eläkkeelle. Ainoa rakkaus elämäni menetin. Onneksi leikattiin se jalan. Helvetin paskin ja raskainta vuosi. Ahdistaa tulevia kesiä kun ne tapahtumat muistuttavat. Olen syyttänyt itseään niin valtavasti ja paljon. Olen satuttanut itsensä. Ei enää hyvää syytä katsoa kännykkää kun kukaan ei laita viestejä minulle. Yksikään. Ennen minulle laitettiin päivittäin viestejä ja kuvia niin yhtäkkiä täysin hiljaisuutta. Ihan kuin en olisi olemassa. Ei kukaan kysy minulta, että mitä teen yms. Tai oikeastaan isäni soittaa päivittäin kerran tai pari kertaa, mutta ei se ole sama asia.
Lue lisää

Uppoan vilä syvemmälle...

Selvisi, että elämäni rakkaus meni naimisiin viime kuussa. Ei kertonut... Viesteltiin useita kertoja päivittäin yli puoli vuotta ja paljon niin ei maininnut kertakaan. Uppoan paljon syvemmälle kuin koskaan. Kurkkua kuristaa ja sydäntään sattuu... Oon niin järkkynyt ja minusta tuntuu jokin, että mieliterveys hajoaa... Sanoin, että hän särki sydämeni pahasti. Kun avaa viesti niin tajuaa jäävän kiinni. Helvetin valehtelija! Olo on huijattu. Toinen kaveri tiesti ja ei kertonut... En taida luota siihen ollenkaan. En aio puhua molemmille. Parhaat ajat ja unelmat vietiin minulta. Pakko satuttaa itsensä... Ahdistusta niin kovasti ja yritän olla itkemättä, koska pitää käyttää koirani ulos... En ansaitse enää mitään paskaa ja huono tuuri/onni
Lue lisää