Suru ja huoli
Koirani loukkaantui.. En tajua miten tai kuinka. Syytän itsensä kovasti. Minun syytä. Vieläpä kesti saada ajan eläinlääkärille eli lähes viikkoa! Eilen olisi, mutta kukaan ei vie minut ja koirani eläinlääkärille. Isäni oli pakko olla töissä pomon takia.
On hienoa huomata, että keneen voin luottaa. Hyvä tietää, että keneltä voin hakea apua tai tukea jatkossa. Se kertoo todella paljon heistä.
Siskoni ei viitsi, koska oli tullut yövuorosta. Olisi voinut herätä vaikkapa klo 12 ja käyttää meitä eläinlääkärissä. Ehtii aivan hyvin. Äidillä on runsaasti aikaa, muttei suostunut auttaa minua. On se käsittelemättömästi kun auttanut siskoani jatkuvasti teinistä aikuiseen eli maksanut eläinlääkäreitä, laskuja yms vaikka siskoni käy töissä ja äiti ei halua auttaa minua. Senttiäkään.
Minusta tuntuu, että elämä rankaisee minua pahemmin kuin koskaan.
Hirveästi stressiä ja itkenyt useita kertoja, koska tullut vastaan samoja tarinoita Instagramissa. Pelkään menettää koirani.
On muuttanut ja auttanut elämääni sekä minua todella paljon. Iloinen, leikkisän, innoissaan, kiltti...
Minua surettaa kovasti ja älyttömästi.
Taidanpa sitten jatkossa ja vähentää asiointi siskon ja äidin kanssa.
Käyntiin eläinlääkärillä ja ei ollut hyvä uutinen. Mennään nyt kerrallaan päivä ja tehdään missä koirani rakastaa ja tykkää ja seurata tilannetta.
Kommentit
Lähetä kommentti