Hirveästi paljon stressiä ja ahdistuneisuutta... Unettomuutta vaivaa ja en oikein saa nukuttua. Koirallani on ilmeisesti korvatulehdus niin maanantaina varaan ajan eläinlääkärille. Toivon että pikaisesti paranee. Odotan tuloksia viikon sitten tutkimuksista. Ärsyttää kun kädessä on välillä kipeitä, koska nukutuksen varten. Ensi viikolla mulla on hammaslääkäri. Olin varannut lääkäriin migreenin takia niin ja myös sen verikokeiden tuloksien tapaamisen kutsusta ei ole vieläkään kuullut mitään. Eikö jo yli 2kk oon jo odotellut. Ilmeisesti on ruuhkassa. Tämä vuosi on ollut niin vaikeaa ja raskasta. Tuntuu että rankaisee minua niin hyvin raskaasti mistä en kyllä ole ansainnut. Painoni on noussut... Olo on kuin nalle jolla on niin paksut reidet että vaikeaa kävellä normaalisti. Toinen allit on turvonnut. Hävettää niin hitosti. Pliis pelastakaa minut!
Minusta tuntuu, että masennus on pahentunut ja itken unessa jokapäiviä. Aamuisin tyyny märällä itkun takia. Viime viikolla menin mummolaan koirani Bellan kanssa. Muutamia yötä oltiin siellä, mutta tarkoituksena oli olla viikko. Oli stressaavaa olla siellä siskon takia. Välinpitämättömyys ja ei huomioida muita. Syötiin kakkua. Yllätyin ettei apteekissa myydä se koirien korvien huuhtelu ja eikä ole vastaavaa tuotteita. Kyllä ärsytti. Lähdön kämpälle jälkeen ostin täälläpäin, jatkossa ostan täällä kun ei voi tietää myydäänkö Sotkamossa ja Vuokatissa. Sunnuntaina äitini yhtäkkiä sanoi, että kerää tavaroita ja lähde pois. Sehän tarkoittaa että minun pitäisi lähteä pois. Kysyin ja varmistin, että et halua minun jäävänsä niin tuli hiljaisuutta ja tvstä kuului hiihtokilpailua. Hiton hiihtokilpailuja. Sukulainen hiihtokilpailussa. " En tiedä " vastasi. Olen aina harmittanut, että minulla on tuollainen äiti. Haluaisin, että äitini kannustaisi ja tukisi minua, mutta ei, ei missään tapau...
Oon itkenyt paljon, että ei enää tule vedet silmistäni. Välillä tulee vedet. Edelleen järkkynyt olen. En jaksa siivota tai tehdä ruokaa masennuksen takia. Jaksan vain käydä ulkona koirani kanssa. Koirani jalka leikattiin ja nyt liikkuu ok. Miten kestäisin jos olisin menettänyt sitä kun kuulovamman ohjaaja ja mieliterveyden hoitaja lähtivät eläkkeelle. Ainoa rakkaus elämäni menetin. Onneksi leikattiin se jalan. Helvetin paskin ja raskainta vuosi. Ahdistaa tulevia kesiä kun ne tapahtumat muistuttavat. Olen syyttänyt itseään niin valtavasti ja paljon. Olen satuttanut itsensä. Ei enää hyvää syytä katsoa kännykkää kun kukaan ei laita viestejä minulle. Yksikään. Ennen minulle laitettiin päivittäin viestejä ja kuvia niin yhtäkkiä täysin hiljaisuutta. Ihan kuin en olisi olemassa. Ei kukaan kysy minulta, että mitä teen yms. Tai oikeastaan isäni soittaa päivittäin kerran tai pari kertaa, mutta ei se ole sama asia.
Kommentit
Lähetä kommentti