Siis viimeksi postasin tänne helmikuussa😳 On ollut niin paljon stressiä, huolia ja suruja. Minun oli pakko laittaa esto päälle yhdelle kundille kun laittoi epäasiallisia ja tyhmiä viestejä. Ei tunnu uskovan minua kun sanoin asiasta. Laitteli viestejä kännissä ja en enää jaksanut sitä. Sanonut että haluaa pitää hauskaa, mutta en halua olla kenenkään hauskanpitoa minun kustannuksella🙄 En ole väleissä siskoni kanssa kun on ollut paljon ongelmia niin ei häntä kiinnostaa pätkääkään korjata väleimme mitenkään. Joten nyt riitti. Monet ovat saaneet opiskelupaikkoja ja minäkin sain paikan - sairauslomaa. Olen huomannut, että monet kääntyvät pois kun näkevät minut. Hieno homma. Tänä kesänä on ollut niin helteessä niin ei jaksa tehdä mitään. Minulla on ensi kuussa tapaamisia lääkäreissä. Toivottavasti on hyvät uutiset, koska en jaksa enää enempää huonoja uutisia.
Minusta tuntuu, että masennus on pahentunut ja itken unessa jokapäiviä. Aamuisin tyyny märällä itkun takia. Viime viikolla menin mummolaan koirani Bellan kanssa. Muutamia yötä oltiin siellä, mutta tarkoituksena oli olla viikko. Oli stressaavaa olla siellä siskon takia. Välinpitämättömyys ja ei huomioida muita. Syötiin kakkua. Yllätyin ettei apteekissa myydä se koirien korvien huuhtelu ja eikä ole vastaavaa tuotteita. Kyllä ärsytti. Lähdön kämpälle jälkeen ostin täälläpäin, jatkossa ostan täällä kun ei voi tietää myydäänkö Sotkamossa ja Vuokatissa. Sunnuntaina äitini yhtäkkiä sanoi, että kerää tavaroita ja lähde pois. Sehän tarkoittaa että minun pitäisi lähteä pois. Kysyin ja varmistin, että et halua minun jäävänsä niin tuli hiljaisuutta ja tvstä kuului hiihtokilpailua. Hiton hiihtokilpailuja. Sukulainen hiihtokilpailussa. " En tiedä " vastasi. Olen aina harmittanut, että minulla on tuollainen äiti. Haluaisin, että äitini kannustaisi ja tukisi minua, mutta ei, ei missään tapau...
Minulla on tapaaminen lääkärin kanssa huomenna. Kuullaan tuloksia. Toivottavasti ei ole mitään. Minusta tuntuu ettei ole voimia. Olen miettinyt paljon mutta en löytänyt merkityksen elämlleni. Ei mitään taisteltavaa elämäni puolesta... Tunnen vain surua. ---------- Kävin lääkärissä ja oli pettymys kuulla tuloksesta. Loput tulokset odotetaan. En jaksa huonoista uutisia. Ole kiltti ja tule hyvät uutisia! Kysyin, että miksen saanut kutsun lääkärille viime vuonna ja leukani putosi lattialle kun lääkäri vastasi ettei ole kiireellinen asia. Surettaa kun aina minun kohdallani on käynyt ja jatkuvasti. Ihan kuin minun terveyteni ole tärkeää. Lääkärin tapaamisen jälkeen käyntiin kaupoissa. Tuntui oudolta käydä Jyskissä kun nuorena kävin useita kertoja. Nykyään minusta tuntuu, että siellä on niin täynnä tavaroita. Tykkäsin enemmän vanhasta Jyskistä. Niin mentiin sitten mummolaan, koska Bella koirani meni etupenkille istumaan ja ei suostunut pois sieltä joten sanoin että lähdetään mummolaan. Halusi...
Kommentit
Lähetä kommentti