Haloo, onko siellä joku joka rakastaa minua ja haluaa olla munun kanssani aidosti?
Viikon sitten kävin leikkausosastolle... Harmittaa kovasti. En ole oikein tyytyväinen että piti käydä koska terveyden takia. Kaikki näyttää olevan ok, mutta pitää odottaa tuloksia.
Ei kellään ollut aikaa kuin jouduin pyytämään äitiä mukaan. Hän oli koko viimeisin ihmisen jonka pyytäisin. Liian utelias ja ylitti rajat.
En jaksa äitiä. En jaksa sen asenteita. Liika on liikaa.
Minut on niin helppo unohtaa ettei pysty muistamaan... Ei minussa ole mitään erityisiä piirteitä joka jäisi mieleen. En ole kenellekään tärkeä ja rakas. Ei minussa ole mitään rakastavaa. Minut on tuomittu yksinäisen elämää särkynyt/sirpaleita sydämen kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti