Oh really...

Keräsin rohkeutta kirjoittamaan yksinäisyydestä minun ig-tililleni, vain yksi otti yhteyttä, eikä kukaan muu. Edelleenkään.
Minusta tuntuu niin pahalta.
Tunnen olevani petetyksi.
Yrittäpä tuntea siinä olevansa välitetyksi ja tulleeksi kuulluksi.
Varmasti he ajattelivat, että ihan kun heitä kiinnostaisi.

Ilmeisesti, että olen oikeassa siinä siitä,
että olen vain tuttu. Olen vain ylimääräinen.
Olen vain väliaikainen "kaveri" ja sitten heitetään roskiin. Tunnen olevani vitsi. Aina olen tuntenut niin.
Se ajastukset on vahvistanut jo pitkään.
Miksi sitten yrittäisin ollakseni heidän "kaveriksi" kun saan tällaisia kohtelua. Minua on helppo hylätä. Surettaa. Pettynyt. Valtavasti. Olen niin väsynyt. Enpä taida enää tuhlata aikani heihin.
Mieluiten antaa aikani niille joka välittää minusta.

En ole kenenkään niin rakas ja tärkeä. Tunsin silloin olevani kun rakastamani oli kanssani vielä. Kukaan ei ole saanut minut tuntemaan kuin hän.
Toivottavasti palaamme takaisin yhteen pian niin en anna estä meitä mitenkään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Depressed birthday girl

En ole hyvä pitämään ihmisiä elämässäni. Olen hyvä siinä menettää ihmisiä elämästäni.

Kuulumisia