Suloinentuho

Minusta tuntuu, että masennus on pahentunut ja itken unessa jokapäiviä. Aamuisin tyyny märällä itkun takia. Viime viikolla menin mummolaan koirani Bellan kanssa. Muutamia yötä oltiin siellä, mutta tarkoituksena oli olla viikko. Oli stressaavaa olla siellä siskon takia. Välinpitämättömyys ja ei huomioida muita. Syötiin kakkua. Yllätyin ettei apteekissa myydä se koirien korvien huuhtelu ja eikä ole vastaavaa tuotteita. Kyllä ärsytti. Lähdön kämpälle jälkeen ostin täälläpäin, jatkossa ostan täällä kun ei voi tietää myydäänkö Sotkamossa ja Vuokatissa. Sunnuntaina äitini yhtäkkiä sanoi, että kerää tavaroita ja lähde pois. Sehän tarkoittaa että minun pitäisi lähteä pois. Kysyin ja varmistin, että et halua minun jäävänsä niin tuli hiljaisuutta ja tvstä kuului hiihtokilpailua. Hiton hiihtokilpailuja. Sukulainen hiihtokilpailussa. " En tiedä " vastasi. Olen aina harmittanut, että minulla on tuollainen äiti. Haluaisin, että äitini kannustaisi ja tukisi minua, mutta ei, ei missään tapau...

Koko ajan olin ajatellut kirjoittaa tänne, mutta en vain saanut tehtyä. Ehkä helpottaa kun minulla olisi lukijoita/seuraajia. Eihän kukaan halua lukea jossa on paljon virheitä kirjoituksia jota häpeän kovasti eli viittomakielen takia. Olen näkymätön ja en jää kenenkään mieleen siksi minut on helppo unohtaa. On ollut hirveästi huolia koirastani. Stressiä kelasta. Mietin, että maksanko lääkkeen tällä kertaa tai jätänkö ostamatta, koska kela ei maksa vaikka tarvitsen sitä lääkkeen. Asumistuki pienentynyt ja vuokra nousi. Koirani ja minä menimme mummolaan jouluna. Palasimme takaisin kämpälle 6.1. koska tunsin kuinka he halusivat minun poistuvan sieltä. Vain isäni ei halua minun ja koiran lähtevän pois. Koirani hymy levisi kun näki miten äitini kantoi kinkku jääkaapista pöydälle😂 Hauska näky🥹☺️ Surettaa etten ottanut kuvan, koska kännykkä oli olohuoneessa. Pitää kantaa kännykkäni koko ajan. On ollut paljon suruja ja olen itkenyt todella hyvin paljon päivittäin. En tiedä mitä tekisin kun ...

Hirveästi paljon stressiä ja ahdistuneisuutta... Unettomuutta vaivaa ja en oikein saa nukuttua. Koirallani on ilmeisesti korvatulehdus niin maanantaina varaan ajan eläinlääkärille. Toivon että pikaisesti paranee. Odotan tuloksia viikon sitten tutkimuksista. Ärsyttää kun kädessä on välillä kipeitä, koska nukutuksen varten. Ensi viikolla mulla on hammaslääkäri. Olin varannut lääkäriin migreenin takia niin ja myös sen verikokeiden tuloksien tapaamisen kutsusta ei ole vieläkään kuullut mitään. Eikö jo yli 2kk oon jo odotellut. Ilmeisesti on ruuhkassa. Tämä vuosi on ollut niin vaikeaa ja raskasta. Tuntuu että rankaisee minua niin hyvin raskaasti mistä en kyllä ole ansainnut. Painoni on noussut... Olo on kuin nalle jolla on niin paksut reidet että vaikeaa kävellä normaalisti. Toinen allit on turvonnut. Hävettää niin hitosti. Pliis pelastakaa minut!

Kävin keskustassa äidin kanssa pitkästä aikaa. Käyntiin muutamia kaupoissa ja kirppiksellä. Ostin pari tumma sininen ja violetti aluslakanat 15e/kpl cittarissa kun on tarjouksessa tällä viikolla. Löysin Jim&Jillistä mustat farkut takki (vihdoinkin löysin missä on mustat napit) ja housut. Molemmat olivat alennettuja. Käyntiin syömässä hesessä ja minulla ei ollut hyvä oloa migreenin takia ja enkä kestänyt melua sieltä kun kuului kilisevät laseja sekä aterimet, puheita sekä tuolit siirtävät jatkuvasti. Koko ajan exäni on mielessäni... Välillä olen itkenyt. Yrittänyt tehdä jotain tekemisiä, mutta silti mielessäni. En ole ikinä päässyt yli erostamme. En pysty katsomaan mitään rakkautta, seksiä, häitä ja lapsia tvssä, koska ne ovat niin erittäin tuskallisia katsottavaa. Lakana ja pussilakana pyykinpesukoneessa, kuivumaan pyykkitelinessä, imuroinnut, käynyt ostamassa ruokaa ja paristoja, että voin laittaa (ei oikeita) kynttilät palamaan, käynyt kävelyllä koirani kanssa ja suih...

Oon itkenyt paljon, että ei enää tule vedet silmistäni. Välillä tulee vedet. Edelleen järkkynyt olen. En jaksa siivota tai tehdä ruokaa masennuksen takia. Jaksan vain käydä ulkona koirani kanssa. Koirani jalka leikattiin ja nyt liikkuu ok. Miten kestäisin jos olisin menettänyt sitä kun kuulovamman ohjaaja ja mieliterveyden hoitaja lähtivät eläkkeelle. Ainoa rakkaus elämäni menetin. Onneksi leikattiin se jalan. Helvetin paskin ja raskainta vuosi. Ahdistaa tulevia kesiä kun ne tapahtumat muistuttavat. Olen syyttänyt itseään niin valtavasti ja paljon. Olen satuttanut itsensä. Ei enää hyvää syytä katsoa kännykkää kun kukaan ei laita viestejä minulle. Yksikään. Ennen minulle laitettiin päivittäin viestejä ja kuvia niin yhtäkkiä täysin hiljaisuutta. Ihan kuin en olisi olemassa. Ei kukaan kysy minulta, että mitä teen yms. Tai oikeastaan isäni soittaa päivittäin kerran tai pari kertaa, mutta ei se ole sama asia.

Selvisi, että elämäni rakkaus meni naimisiin viime kuussa. Ei kertonut... Viesteltiin useita kertoja päivittäin yli puoli vuotta ja paljon niin ei maininnut kertakaan. Uppoan paljon syvemmälle kuin koskaan. Kurkkua kuristaa ja sydäntään sattuu... Oon niin järkkynyt ja minusta tuntuu jokin, että mieliterveys hajoaa... Sanoin, että hän särki sydämeni pahasti. Kun avaa viesti niin tajuaa jäävän kiinni. Helvetin valehtelija! Olo on huijattu. Toinen kaveri tiesti ja ei kertonut... En taida luota siihen ollenkaan. En aio puhua molemmille. Parhaat ajat ja unelmat vietiin minulta. Pakko satuttaa itsensä... Ahdistusta niin kovasti ja yritän olla itkemättä, koska pitää käyttää koirani ulos... En ansaitse enää mitään paskaa ja huono tuuri/onni